Pesukone ikään
kuin unohtui minulta muutamaksi viikoksi. Kenelläkään ei perjantaina enää ollut
puhtaita vaatteita. Olen siis pessyt seitsemän koneellista pyykkiä viikonlopun
aikana, eikä pyykkikorin pohja vieläkään häämötä. Löysin itsestäni aivan uusia
nalkutussävytteisiä puolia pyykkiurakkani aikana. En ole siitä ylpeä – varmasti
moni muu kasvattaja olisi hanskannut tilanteen kannustuksen ja posin kautta.
Minä en.
Tai no, oikeastaan
ne eivät olleet laisinkaan uusia puolia. Uskon, että en ole ainoa äiti, joka
näitä totuuksia pyykätessään latelee virkaäänellään. Tiedän varmaksi, että ainakin minä olen
teininä kuullut nämä lauseet (rakkaan, viisaan, ihanan) äitini suusta (virkaäänellä).
”Onko se nyt ihan
mahdotonta tyhjentää taskuja, ennen kuin tuo pyykit pyykkikoriin?”
”Voisitteko
ystävällisesti edes JOSKUS ottaa kalsarit pois farkuista ja sukat lahkeista,
ennen kuin tuotte pyykit koriin?”
”Miten on
MAHDOLLISTA, että taskusta löytyy puolikas kolme viikkoa vanha omena?!”
”Nyt ETUNIMI
SUKUNIMI PULKKINEN tulet itse tänne ja lajittelet nämä pyykkisi!”
”Kun MINÄ olin
nuori, niin pesin itse pyykkini!” (Sori äiti, jäin kiinni valheesta… En tainnut
sittenkään.)
”Jos hupparia on
pidetty vain yhtenä päivänä, niin se ei kuulu pyykkikoriin!”
”Joka kerta, kun
käy suihkussa, ei tarvitse ottaa uutta pyyhettä käyttöön!”
”Jos ei ole
puhtaita vaatteita, voi syy olla siinä, että ne lojuvat oman huoneen lattialla!”
(tai siinä, ettei kukaan kahteen viikkoon pessyt pyykkiä myöskään pyykkikorista)
”Jos minä pesen
ja viikkaan ne, niin sinä voit kyllä aivan varmasti viedä ne paikoilleen!”
”Kuulkaa, nämä puhtaat
ja viikatut pyykit on olleet tässä portailla jo monta päivää. Ne kuuluu viedä
yläkertaan ja paikoilleen, kun kulkee ohi!”
”Tämä pesukone
muuten toimii muidenkin, kuin äidin toimesta!”
No niin, olen
rauhoittunut. Seitsemän koneellista on pesty ja suurimmaksi osaksi myös viety
paikoilleen. Omat puhtaat pyykkini odottavat vielä pinoissa kodinhoitohuoneessa: en ole saanut
niitä edes portaille poimittavaksi mukaan, saati yläkertaan vaatekomeroon
paikoilleen. Enkä taida ihan heti saadakaan.
Äiti, pliis, voitko tulla vähän
komentaan? Se saattaisi auttaa! Ja kiitos, kun pyykkäsit!
No niin -vedetäänpäs syvään henkeä... noin... ja toisen kerran... noin...OK. Ja sitten katsotaan, että eikös se oikeastaan ole ihan kiva, kun ne omat puhtaat pyykit voi pistää päälle alakerrasta kun kerran kuitenkin sieltä lähtee töihin? No niin. Ja taas hengitetään syvään. Okei. Sitten ajatellaan muuta perhettä. Nehän ovat menneet kouluun/töihin ihan smartcasual-meiningillä ja suhtkoht puhtaina - eikös? Mistäs se ope tai esimies tietäisi, että lähtikö se silittämättä siisti paita tai se kahdesti pidetty ja sitten pesty huppari päälle omasta vaatekaapista vaiko teidän sieviltä yläkertaan meneviltä portailta...?? No just just, mutta ne juuri silloin teillä pistäytyneet ihmiset eivät varmastikaan mene heti rollimaan, että ei niitä muuten koskaan saatu sinne vaatekaappeihin saakka! Jos rollivat, niin kerro, että äiti muuten tulee kohta teitä puhuttelemaan! Seitsemän koneellista on muuten - by the way - ihan valkkarilasillisen paikka! Hopihopi hakemaan! Ja hengitä taas syvään. Ja hörppää valkkaria perusteellisesti. Noin. Ihan kiva, eikös? Eihän se kolme viikkoa vanha omena taskussa oikeastaan ole muuta kuin aika söpö juttu...?? Joku vanha ihminen on joskus kertonut kuulleensa jonkun vielä vanhemman ihmisen kertoneen, että jollakulla pienellä tytöllä olisi ollut joku italialaisten vaihto-oppilaiden tuoma juusto kaapissaan kevättalvesta kesään, mutta tämän kyllä täytyy olla jo joku urbaani kaupunkilegenda - tosielämän rajat menevät varmaan jossain siinä ETUNIMISUKUNIMI PULKKISEN kohdalla (lausuttuna virkaäänellä) Uskoo ken tahtoo... Ai että tämä elämä on mukavan ympyriäistä!
VastaaPoista