sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Pyykkäystä äitini äänellä




Pesukone ikään kuin unohtui minulta muutamaksi viikoksi. Kenelläkään ei perjantaina enää ollut puhtaita vaatteita. Olen siis pessyt seitsemän koneellista pyykkiä viikonlopun aikana, eikä pyykkikorin pohja vieläkään häämötä. Löysin itsestäni aivan uusia nalkutussävytteisiä puolia pyykkiurakkani aikana. En ole siitä ylpeä – varmasti moni muu kasvattaja olisi hanskannut tilanteen kannustuksen ja posin kautta. Minä en.  

Tai no, oikeastaan ne eivät olleet laisinkaan uusia puolia. Uskon, että en ole ainoa äiti, joka näitä totuuksia pyykätessään latelee virkaäänellään.  Tiedän varmaksi, että ainakin minä olen teininä kuullut nämä lauseet (rakkaan, viisaan, ihanan) äitini suusta (virkaäänellä).  



”Onko se nyt ihan mahdotonta tyhjentää taskuja, ennen kuin tuo pyykit pyykkikoriin?”

”Voisitteko ystävällisesti edes JOSKUS ottaa kalsarit pois farkuista ja sukat lahkeista, ennen kuin tuotte pyykit koriin?”

”Miten on MAHDOLLISTA, että taskusta löytyy puolikas kolme viikkoa vanha omena?!”

”Nyt ETUNIMI SUKUNIMI PULKKINEN tulet itse tänne ja lajittelet nämä pyykkisi!”

”Kun MINÄ olin nuori, niin pesin itse pyykkini!” (Sori äiti, jäin kiinni valheesta… En tainnut sittenkään.)

”Jos hupparia on pidetty vain yhtenä päivänä, niin se ei kuulu pyykkikoriin!”

”Joka kerta, kun käy suihkussa, ei tarvitse ottaa uutta pyyhettä käyttöön!”

”Jos ei ole puhtaita vaatteita, voi syy olla siinä, että ne lojuvat oman huoneen lattialla!” (tai siinä, ettei kukaan kahteen viikkoon pessyt pyykkiä myöskään pyykkikorista)

”Jos minä pesen ja viikkaan ne, niin sinä voit kyllä aivan varmasti viedä ne paikoilleen!”

”Kuulkaa, nämä puhtaat ja viikatut pyykit on olleet tässä portailla jo monta päivää. Ne kuuluu viedä yläkertaan ja paikoilleen, kun kulkee ohi!”

”Tämä pesukone muuten toimii muidenkin, kuin äidin toimesta!”

No niin, olen rauhoittunut. Seitsemän koneellista on pesty ja suurimmaksi osaksi myös viety paikoilleen. Omat puhtaat pyykkini odottavat vielä pinoissa kodinhoitohuoneessa: en ole saanut niitä edes portaille poimittavaksi mukaan, saati yläkertaan vaatekomeroon paikoilleen. Enkä taida ihan heti saadakaan. 

Äiti, pliis, voitko tulla vähän komentaan? Se saattaisi auttaa! Ja kiitos, kun pyykkäsit!


1 kommentti:

  1. No niin -vedetäänpäs syvään henkeä... noin... ja toisen kerran... noin...OK. Ja sitten katsotaan, että eikös se oikeastaan ole ihan kiva, kun ne omat puhtaat pyykit voi pistää päälle alakerrasta kun kerran kuitenkin sieltä lähtee töihin? No niin. Ja taas hengitetään syvään. Okei. Sitten ajatellaan muuta perhettä. Nehän ovat menneet kouluun/töihin ihan smartcasual-meiningillä ja suhtkoht puhtaina - eikös? Mistäs se ope tai esimies tietäisi, että lähtikö se silittämättä siisti paita tai se kahdesti pidetty ja sitten pesty huppari päälle omasta vaatekaapista vaiko teidän sieviltä yläkertaan meneviltä portailta...?? No just just, mutta ne juuri silloin teillä pistäytyneet ihmiset eivät varmastikaan mene heti rollimaan, että ei niitä muuten koskaan saatu sinne vaatekaappeihin saakka! Jos rollivat, niin kerro, että äiti muuten tulee kohta teitä puhuttelemaan! Seitsemän koneellista on muuten - by the way - ihan valkkarilasillisen paikka! Hopihopi hakemaan! Ja hengitä taas syvään. Ja hörppää valkkaria perusteellisesti. Noin. Ihan kiva, eikös? Eihän se kolme viikkoa vanha omena taskussa oikeastaan ole muuta kuin aika söpö juttu...?? Joku vanha ihminen on joskus kertonut kuulleensa jonkun vielä vanhemman ihmisen kertoneen, että jollakulla pienellä tytöllä olisi ollut joku italialaisten vaihto-oppilaiden tuoma juusto kaapissaan kevättalvesta kesään, mutta tämän kyllä täytyy olla jo joku urbaani kaupunkilegenda - tosielämän rajat menevät varmaan jossain siinä ETUNIMISUKUNIMI PULKKISEN kohdalla (lausuttuna virkaäänellä) Uskoo ken tahtoo... Ai että tämä elämä on mukavan ympyriäistä!

    VastaaPoista